Kirjoja on lueskeltu mutta postaus on jäänyt. Pikkuhiljaa täytyy kirjoittaa luetuista kirjoista. Mutta tässä nyt vähän esimakua viime aikoina meille eksyneistä kirjoista:

Kaikki edelleen rekisteröimättömiä, mutta BC-tarkoitukseen hankittu.

Ajatus Kueglerin kirjan lukemisesta on kytenyt jo pitkään mielessäni, mutta kun kirjakaupan alesta löysin Paluu viidakkoon-kirjan keväällä, piti ykkösosa hakea kirjastosta. Vaikka lainasin sen jo maaliskuussa, nyt vasta sain aloitettua lukemisen. Kirjaa ei meinannut malttaa laskea käsistään. Harmittaa, että tätä ensimmäistä osaa ei enää kaupoista saa.

Kirja on koskettava tarina saksalaistytöstä, joka varttuu nuoreksi naiseksi fayu-yhteisössä Länsi-Papuassa Indonesiassa. Sabine muuttaa Indonesiaan kielentutkija-ja lähetystyöntekijävanhempiensa ja kahden sisaruksensa kanssa viisivuotiaana. Hieman aiemmin aarniometsästä on löydetty fayu-heimo, jolla on melko kivikautinen kulttuuri. Sabine ja muut alkavat pian sopeutua fayujen joukkoon. Eurooppalaisperhe oppii alkuasukasheimolta paljon, samoin heimo Sabinen perheeltä. Sabine alkaa muuttua "alkuasukkaaksi" joka toimii kuten fayut, jotta selviäisi viidakossa. Heimon jäsenet sen sijaan oppivat saksalaisperheeltä mm. anteeksiannon, rakkauden ja auttamisen merkityksen. Äiti hoitaa perhettä ja haavoittuneita ja loukkaantuneita ja pistää pystyyn myöhemmin oman koulun fayuille. Isä tutkii ja kirjaa ylös ennalta tuntematonta kieltä. Lapset Sabine, Judith ja Christian ovat kotiopetuksessa ja keskittyvät leikkeihin viidakossa.

Perheen elämä tuntuu onnelliselta viidakossa. Kellon mukaan ei tarvitse elää, viidakossa vallitsee "viidakon aika". Aamulla auringon noustessa on aika herätä, kun aurinko on korkeimmillaan, on aika syödä ja kun aurinko laskee, on aika mennä nukkumaan. Kymmenen vuoden kuluttua kun Sabine on 15-vuotias, perhe lähtee vuodeksi Saksaan. Paluun jälkeen asiat eivät olekaan enää ennallaan. Vuosi on jättänyt Sabineen jälkensä. Vaikka Sabine kuinka yrittää olla onnellinen viidakossa, päättää hän lähteä 17-vuotiaana Sveitsiin opiskelemaan. Eurooppalainen, mutta viidakossa kasvanut teinityttö on hukassa Sveitsissä. Vastoinkäymisten jälkeen hän kuitenkin päättää selvitä hengissä myös toisenlaisessa "viidakossa".

Kirja on mielenkiintoista luettavaa. Positiivinen tunne kirjasta säilyy pitkään, vaikka siinä kerrotaan paljon kuolemasta, sodista ja fayujen alkukantaisista, osin melko raaoistakin tavoista. Saksan-vuoden jälkeen, kun Sabine alkaa miettiä kuka oikein on, saksalaistyttö vai viidakkolapsi, kirja muuttuu melko synkäksi luettavaksi. Omat ongelmat ja oman itsensä etsiminen tuntuu pieneltä kulttuurishokkiin joutuneen tytön ongelmien rinnalla. Kirjan lopussa on pieni positiivinen lataus kun itsemurhaa yrittänyt Sabine päättää jatkaa elämästä taistelua lastensa vuoksi. Itsensä etsiminen kuitenkin jatkuu.

Olen lukenut aikoinani hyvinkin paljon mutta jostain syystä se muutama vuosi sitten jäi kokonaan. Maaliskuun lopulla löysin ensimmäisen bookcrossing-kirjani Hyvinkään ABC:ltä ja sitä kautta olen löytänyt lukemisen uudelleen. 

Kirjahyllyssä esittelen omia, kirjaston ja crossaus-kirjoja. Kirjahylly on oma "lukupäiväkirjani" virtuaalisessa muodossa sillä ei tuntunut luonnolliselta kirjoittaa ajatuksia ylös paperille.